ENCOD TIEDOTE 41

Huumepoliittinen uudistus on tulossa vaikkakin hitaasti. YK:n Wienin kokouksen jälkimainingeissa on tullut selväksi, että kieltolakiin perustuva huumepolitiikka on konkurssipolitiikkaa. Jopa UNODC:n johtaja Antonio Maria Costa huomasi oman politiikkansa perustan horjuvan, kun hänen sähköpostilaatikkonsa täyttyi viesteistä, jossa kysyttiin sama kysymys, jonka ENCODs Fredrick Polak esitti Wienissä: “Miksi Hollannissa aikuisten ja 15-16-vuotiaiden kannabiksen käyttö on alhaisempaa kuin naapurimaissa, vaikka Hollannissa aikuiset voivat hankkia sitä vapaasti?”

Tämä tosiasia kumoaa oletuksen siitä, ettäaineiden kieltäminen vähentäisi niiden käyttöä.

Costa ei vastannut kysymykseen joko siksi, että ei osannut tai siksi, että ei halunnut. Ainakin se innosti hänet matkustamaan 22.4. Amsterdamiin, jossa hän vieraili De Dampkring-coffeeshopissa Siellä omistaja Paul kertoi hänelle: “Voit pitää minua rikollisena, ainakin lain mukaan voin sitä olla. Mutta en pidä itseäni rikollisena. Koen olevani enemmänkin kuin viinin myyjä. Olen ylpeä siitä mitä myyn. Olen kannabiksen käyttäjä.Ja haluan asiakkaideni nauttivan haitattomammasta tuotteesta”

Costa ainakin kuuli nämä sanat. Pian tiedämme ymmärsikö hän ne.

Päivä sen jälkeen Costa vieraili toisen eturintaman soturin luona, Hollannin suurimman poliisiupseerien ammattiliiton puheenjohtajan Hans Van Duijn luona. Hän puolestaan julisti julkisesti, että sota huumeita vastaan on lopetettava. Resurssit, jotka huumeidenvastaiseen taisteluun uhrataan eivät vastaa tuloksia, sanoo Van Duijin sillä muu rikollisuus jää liian vähälle huomiolle. Hän on jäämässä kuukauden sisällä eläkkeelle, joten oikeusministeri Hirsch Ballin (kristillisdemokraatit) ei tarvinnut vastata tähän lausuntoon. Hallitusten täydellinen kyvyttömyys vastata kysymykseen, miksi huumepolitiikka ei perustu todellisuuteen nostaa vielä rankemman kysymyksen esille: miten on mahdollista, että ollaan menty näin pitkälle. Demokratiamme täytyy olla todellisen korjauksen tarpeessa, jos valitsemamme edustajat eivät ole voineet korjata huumepolitiikkaa, joka perustuu pelkkiin myytteihin.

Huhtikuun 22. Päivänä Euroopan parlameüntti hyväksyi Euroopan komission aloitteesta raportin aloittaa vuoropuhelu kansalaisjärjestöjen kanssa EU:n huumepolitiikasta. Euroopan parlamentin mukaan tämän vuoropuhelun tarkoitus on “ saattaa huumausaineiden vastaisen taistelun eturintamassa sekä käytön ehkäisyn että kuntoutuksen kanssa toimivat järjestöt yhteyteen toistensa kanssa”

ENCOD perustettiin vuonna 1993, jotta kansalaiset voisivat osallistua enemmän huumeista käytävään viralliseen keskusteluun. Viimeisen 15 vuoden ajan olemme yrittäneet järjestää vuoropuhelua poliitikkojen, parlamentin jäsenten ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka ovat mukana huumausainetyössä. Tarkoituksena on ollut saada aikaan määritelmä siitä mitä yleisesti pidetään “huumeongelmana: Tällaista vuoropuhelua ei ole koskaan ollut. Joko jotkut “meistä” kutsuttiin “heidän” konferensseihinsa tai jotkut “heistä” esiintyivät “meidän” konferensseissa.

Hetkinä, jolloin todellista vuoropuhelua tapahtui, vähin mitä voitiin todeta oli se, että virallisesta puheesta puuttui luotettavuus. Sellaiset kokemukset tulivat osaksi yksilöllistä ja kollektiivista muistia ja siten auttoivat luomaan kriittisen massan, jonka on pakotettava aikaan käänne.

Kysymys kuuluu: Voiko 15 vuotta sitten kuvittelemaamme vuoropuhelua koskaan tapahtua?

ENCOD jatkaa kuitenkin osallistumistaan Kansalaisyhteiskunta foorumille (jonka toinen osio tapahtuu 20.-21.toukokuuta). Kuitenkin tapa, jolla Komissio on suunnitellut käyttävänsä kolme miljoonaa euroa vuodessa kansalaisyhteiskunnan osallistumiseksi huumausainepolitiikkaan osoittaa selvästi suunnan, jonne vuoropuhelu on ottamassa suuntaa.

Maaliskuun 10. ja huhtikuun 14. välisenä aikana järjestöillä oli vähemmän kuin 20 päivää aikaa työstää 25 sivun ehdotus hankkia varoja huumeiden käytön ehkäisy ja tiedottamis-budjetista. Jokainen asiaa tunteva ymmärtää, että vain ammattilaiset kykenevät sellaiseen niin lyhyessä ajassa. Ja siksi vain ammattimaiset järjestöt, jotka jo toimivat valtion tuella voivat hyötyä tästä tuesta. Useimmat näistä järjestöistä ovat riippuvaisia vaarallisimmasta huumeesta eli verovaroista, eivätkä siksi välitä vaivata Euroopan Komissiota vaikeilla kysymyksillä.

Euroopan parlamentti on valittanut sitä, että valintaprosessi vuoropuheluun on kärsinyt avoimmuuden puutteesta ja rohkaisee Komissiota korjaamaan tätä ongelmaa.

Mutta kirjeessä ENCODille Komisionin huumeiden vastaisen yksikön johtaja Carel Edwards pesee kätensä kaikesta: “Komission liikkumatila on rajoitettu, sillä jäsenvaltioilla on suurin päätösvalta huumepolitiikassa”

Muutenkin Euroopan Parlamentin raportti on melkoisen sekava. Se vaikuttaa enemmänkin pyrkimykseltä poliittiseen korrektiuteen: Euroopan Parlamentti haluaa: “kansalaisyhteiskunnan tutkivan tapoja edistää kokalehtien johdannaisten laillista käyttöä” mutta haluaa myös “tutkia mahdollisuuksia taistella laitonta unikon tuottamista vastaan ruiskutteilla, jotka eivät ole haitallisia ihmisille, eläimille tai ympäristölle”.

Mielenkiintoisin asia raportissa on “kehoitus EU:n perusoikeuksien komitealle tutkia ja analysoida tehokkaita huumeiden vastaisia toimia ja tukea niiden toimivuutta sekä sitä missä määrin ne ovat loukanneet yksilöiden oikeuksia”

Jos jokainen laittomien päihteiden käyttäjä Euroopassa esittäisi tapauksensa yksilön oikeuksien loukkaamisena, joutuisi Perusoikeuksien toimisto hankkimaan lisää toimitilaa. Toimisto sijaitse Wienissä. Ehkä Costan toimistossa olisi vapaata tilaa…

Joep Oomen (Peter Websterin avustuksellaa)